Anneli Pulkkis, Meri Jalonen, Touko Wilén
Case: Yhteisöllisyys tuotannonohjauksessa
Tässä on osa raportista. Loppu raportista sellaisena kuin sovitaan case-yrityksen kanssa.
1. Toimintaympäristö valutuotannossa
Metso Lokomo Steels Oy:n tuotanto käsittää vaativia teräsvaluja. Keskeisiä asiakkaita ovat laivateollisuus, puunjalostus, konevalmistus, energiatuotanto, prosessiteollisuus ja kivenmurskaustuotanto, joiden valuissa tarvitaan hyviä lujuus- ja korroosionesto-ominaisuuksia. Yritys edustaa Suomessa valuosaamisen teoreettisteknistä ja käytännöllistä tietoresursseja, jota on kertynyt useiden vuosikymmenten aikana. Näin ollen yrityksen asiantuntijoilla on mahdollisuus tarjota asiakkaille suunnittelu- ja kehitystukea valutuotteen tilaamisen yhteydessä.
Kukin valukappale valmistetaan yksittäisenä tuotteena. Valutuotteet ovat erityissuunnittelua vaativia muodon ja materiaalin suhteen sekä kooltaan isoja ja painavia. Tuotantoprosessiin kuuluu valamisen lisäksi asiakkaalle tarjottavana palveluna tuotteiden koneistaminen ja muu jälkikäsittely. Valmistamisen laadulle asettuu korkeita vaatimuksia, koska valutuotteet ovat käyttökohteissaan pitkään käytettäviä ja kriittisiä koneiden ja laitteiden osia.
Valukappaleen tuottamisen vaiheet ovat myynti ja valun suunnittelu eri vaiheineen, kaavaus, teräksen sulattaminen ja valaminen, koneistus ja maalaus. Valukappaleiden tuottamisen toimintaympäristö asettaa haasteita yhteistyölle. Tuottamisen eri vaiheissa tarvittava asiantuntemus ja ammattitaito perustuvat erilaisiin teknisteoreettisiin ja käytännöllisiin taustoihin liittyen mm. metallin sulatukseen, kaavaukseen ja valetun esineen työstöön ja tarkastuksiin. Toteutettavat vaiheet eroavat toisistaan sisälöllisesti: kaavaus edustaa perinteistä valukappaleen käsityömäistä vaihetta – jonkin siinä on toteutettu myös puoliautomaattisia ratkaisuja. Puhdistus ja muut kappaleen käsittelyvaiheet kuuluvat perinteiseen konepajatyöhön. Valmistamisen prosessi tapahtuu pinta-alaltaan isoissa tiloissa, kukin valmistuksen päävaihe omassa hallipaikassa. Tämä ’suuressa mittakaavassa’ toimiminen asettaa erityisiä vaatimuksia ihmisten väliselle yhteistyölle ja kommunikaatiolle.
Tuotteeseen, valmistusprosessiin ja laatuun liittyvässä tiedonhallinnassa on erityispiirteenä valun prosessitiedon aukoton jäljitettävyys. Valukappaleen valmistaminen on ajallisesti pitkä prosessi kestäen viikoista muutamiin kuukausiin.
2. Mitä yhteisöllinen tuotannonohjaus on?
2.1 Yhteisöllisyys käytäntöinä
CoProd -hankkeen työpsykologian ryhmän osaprojektin tarkoituksena on tutkia yhteisöllisyyttä tuotannonohjauksessa yrityksen, asiakkaan ja alihankinnan muodostamassa verkostossa. Yhteisöllisyys liittyy työyhteisöihin, joita voidaan tunnistaa erilaisina organisatorisina muotoina kuten työvuoro, työryhmä, tiimityö ja projektiryhmä. Organisaatioissa syntyy arkipäivän tilanteissa monenlaista ihmisten välistä yhteistyötä sekä suunnitelulla tavalla että syntyvään tarpeeseen, spontaanisti. Työyhteisön toimintaa organisaatiossa kuvattaessa käytetään usein käsiteparia virallinen - epävirallinen. Virallinen liittyvät tiettyyn ammattinimikkeeseen tai työhön kuuluviin sovittuihin tehtäviin ja yhteistyön muotoihin, epävirallinen taas sellaiseen toimintaan, jota henkilöiden tehtäviin ei yleensä katsota kuuluvan. Jako viralliseen ja epäviralliseen on työn joissakin piirteissä selvä, toisissa taas ei. Esimerkiksi poissaolojen kontrollointi kuuluu vain joidenkin esimiesten virallisiin tehtäviin ja näkyy käytäntönä. Kun taas vaikkapa tuotteen valmistuminen tiettyyn aikaan voi olla työnjohtajan tai päällikön työhön kuuluva vastuu, vaikka itse tämän tehtävän toteuttaminen näkyy monien henkilöiden työssä epävirallisina käytäntöinä, kommunikointina henkilöiden välillä, tiedon välittämisenä, muutosten tekemisenä jne.
Virallisen yhteistyön rinnalla on siis nk. epävirallista yhteistoimintaa, jonka pohjalta voi muodostua myös vakiintuneita yhteistoiminnan käytäntöjä, joita on alettu kutsua käytäntöyhteisöiksi (communities of practice, Wenger 1999). Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että käytäntöyhteisöjen toiminnalla on keskeinen merkitys tiedon ja tietämisen välittymisellä sekä oppimisella organisaatiossa. Käytäntöjen yhteydessä sosiaalisessa kanssakäymisessä muodostettu tieto omaksutaan helpommin ja sitä välitetään paremmin organisaatiossa kuin informaationomaista, esimerkiksi tietokoneilla välitettyä tietoa. Lämsä (2008) tekee johtopäätöksen, että käytäntöyhteisöissä tuotetaan ja levitetään juuri sellaista tietoa ja osaamista, mikä on kriittistä liiketoiminnan kannalta.
Yhteisön muodostumiselle voidaan esittää kaksi lähtökohtaa (Kuittinen ja Keijonen 2009, Lehtonen 2000): yhteisöllisyys voi kehittyä ihmisten välisessä keskinäisessä vuorovaikutuksessa toiminnan seurauksena tai yhteisöllisyys voi ilmetä tietoisuudessa symbolisella tasolla muodostuvana yhteenkuuluvaisuuden tunteena ihmisten välillä. Tässä tutkimuksessa on kyse toiminnallisesta yhteisöllisyydestä. Tässä työssä organisaatiossa toimivia henkilöitä yhdistää tuottamisen prosessin pitäminen aikataulussa, yhteisöä yhdistävä tekijä on aikataulu tai laajemmin tuotannonohjauksen onnistuminen.
Käytämme yhteisöllisyyden käsitettä laajassa merkitystä kuvaamaan yhteistoimintaa tuotannonohjauksessa. Tarkastelun kohteena ovat tuotannonohjaukseen osallistuvien toimijoiden yhteistoiminnan käytännöt. Ymmärrämme käytännöt yksilöiden ja yhteisöjen toimintatapoina, keskinäisenä ja (mm. osastojen) rajoja ylittävänä kommunikoinnin käytäntöinä sekä tapoina käyttää toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia työssään. Kaasinen ja Norros (2007) määrittelevät käytännön seuraavalla tavalla:
”Käytännöt tarkoittavat yhteisöjen tapoja toimia ja käyttää erilaisia välineitä ja ympäristön mahdollisuuksia. Käytäntö on toiminnan prosessiluonnetta ja jatkuvuutta korostava näkökulma ihmisen käyttäytymiseen. ” Yhteistoiminnan käytännöt ovat muodostuneet sen pohjalta, miten työyhteisöissä on yhtäältä nähty hyväksi ja toisaalta koettu mahdolliseksi ja hyväksytyksi toimia tietyissä tilanteissa. Käytäntöjä ei yleensä kyseenalaisteta, vaan ’uudet henkilöt’ mukautuvat ’vanhoihin’ käytäntöihin sekä virallisiin että epävirallisiiin toimintatapoihin. Wenger (1998) kuvaa kolmea keskeistä tekijää, joiden pohjalta yhteisöt syntyvät: yhteinen hanke, keskinäinen sitoutuminen toimimaan yhdessä ja jaetut (hiljaisesti hyväksytty) toimintatavat.
Kuva. Yhteisön keskeiset ominaisuudet käytäntöjen näkökulmasta (mukaillen Wenger 1998). Yhteisöllisyys tuotannonohjauksessa tarkoittaa sitä, että tuotannonohjaus ymmärretään yhteiseksi hankkeeksi, ei esimerkiksi vain tuotannonohjaajien tehtäväksi, ja että toimijat ovat vastavuoroisesti sitoutuneita ja että on muodostunut paikallisia toimintatapoja, joiden varassa ihmiset toimivat yhdessä. Tämän ajattelutavan mukaan tuotannonohjaus ei toimi yksin ’ylhäältä alas’, vaan käytännön tuotannonohjaus muodostuu paikallisesta toiminnasta. Tällaisessa yhteisöissä ei tarvita palaverien kaltaista toimintaa, esim. puheen johtamista, vaan ratkaistavat pulmat ja usien niiden ratkaisut syntyvät keskustelussa. Yhteisön jäsenet ovat myös tietoisia toistensa tiedoista ja taidoista, mikä helpottaa ongelmien ratkaisua (mukaillen Wenger 1998). 2.2 Tuotannonohjauksen puitteet yhteistyössä Tuotannonohjauksen tehtävänä on laatia aikataulut, minkä mukaisesti tuotetta ohjataan suunnittelun ja valmistuksen työvaiheesta toiseen. Monimutkaiseksi tuotannonohjauksen tekee työnjako eri ohjausfunktioiden välillä sekä toimintaympäristön epävakaisuus: suunnittelussa ja ohjaustilanteissa vaikuttavat monet tekijät ja tekijöiden väliset riippuvaisuudet. Näitä on käsitelty useassa eri aloilta tehdyissä tuotannonohjauksen tutkimuksessa (mm. Crawford 1999, Jackson 2004, Moscoso 2011). Erityisesti valutuotannossa toimintaympäristö muodostuu kompleksiseksi.
Esitämme aluksi mallin tuotannonohjauksen funktioista ja niiden yhteyksistä aikataulujen laatimisessa. Funktioiden väliset riippuvaisuudet ovat sekä hierarkkisia että vertikaalisia ja ne vastaavat osittain myös työnjaollisia riippuvaisuuksia. Mallin merkitys yhteistoiminnan näkökulmasta on se, että sen avulla voi tarkastella toimintojen rajoja ja yhteistoiminnan tarvetta. Tässä esitetään ainoastaan pääosat tuotannonohjauksen perusmallista (Vollman et al. 2005, s. 8) (tarkemmin projektissa tehdyssä diplomityössä: Touko Wilén).
Mallin keskeiset suunnittelun kohteet ovat päätuotantoaikataulu, materiaali- ja kapasiteettisuunnitelmat sekä työnjärjestelytoiminta, minkä kohteena on tuotteen valmistusvaiheen aikataulutus. Työnjärjestelytoiminta (valmistuksen aikataulu) on hierarkkisessa suhteessa päätuotantoaikatauluun ja kapasiteettisuunnitelmiin
Kuva X. Tuotannonohjauksen viitekehys (mukailtu lähteestä Vollman et al. 2005, s. 8)
Tuotannonohjauksen alkupään (front end) tavoitteena on koordinoida kaikkia niitä toimintoja, jotka aiheuttavat kysyntää valmistukselle. Tässä vaiheessa siis arvioidaan tulevia tuotantomääriä sekä olemassa olevien että ennustettujen tilausten avulla. Resurssisuunnittelu luo pohjan, jonka avulla tuotantosuunnitelma pystytään toteuttamaan. Myynnin- ja tuotannonsuunnitteluvaihe tasapainottaa myynti- ja markkinointisuunnitelmat vastaamaan vapaita tuotantoresursseja. Tässä otetaan huomioon sekä kysynnän hallinta että resurssisuunnittelu, joiden avulla myynnin- ja tuotannonsuunnittelua voidaan ohjata toteuttamaan yrityksen yhteisiä tavoitteita. Tuloksena syntyy sovittu toimintasuunnitelma, jonka tulisiu määrittää miten tuotanto toteuttaa yrityksen strategiaa.
Prosessin moottori eli engine -vaiheessa on kyse niistä tukifunktioista, joiden avulla yksityiskohtaiset tuotantosuunnitelmat laaditaan. Tuotantoa suunnitellaan ja ohjataan yksityiskohtaisesti päätuotantoaikataulun toteuttamiseksi. Käytännössä tämän vaiheen tehtävä on ohjata ja aikatauluttaa tuotantoa päätuotantoaikataulun pohjalta. Hill (2000, s. 248) kutsuu tätä vaihetta aikataulutustehtäväksi.
Prosessin loppupäässä eli back end -vaiheessa osasysteemit ohjaavat lattiatason toimintoja ja prosesseja lyhyellä aikavälillä. Tämän vaiheen osilla Hill (2000, ss. 247–248) kirjoittaa olevan toimeenpanotehtävä. Tämä vaihe sisältää lyhyen aikavälin aikatauluttamisen sekä päivittäisen aikataulun seurannan. Työnjärjestelytoiminnassa toimeenpannaan edellä aikaansaatu materiaali- ja kapasiteettisuunnitelma. Sen pohjalta laaditaan aikataulutus ja valmistuksen edellyttämät dokumentit. Aikataulua olisi käytännössä päivitettävä jatkuvasti, koska erilaiset ongelmatilanteet ja muut poikkeamat aiheuttavat muutostarpeita.
2.3 Tuotannonohjauksen käytäntöjä
Tuotantoprosessin näkökulmasta tuotannonohjauksen tehtävä on tuotteiden valmistamisen aikataulun suunnittelu ja niiden sijoittaminen valmistusjärjestykseen. Tietojärjestelmät kuuluvat olennaisena osana tuotannonohjaukseen työvälineinä ja tiedonhallintaympäristönä, koska ohjaukseen liittyy suuri tietomäärän ja dokumenttien hallintaa. Nykyisin tuotannonohjausjärjestelmät ovat osa laajempia toiminnan ohjausjärjestelmiä, jotka toimivat välineinä talous-, materiaali-, tuotanto- ja henkilöstöhallinnon prosessien ohjaamisessa erilaisten käyttöliittymien kautta (esim. SAP-järjestelmä). Tuotannonohjauksen ja aikataulusuunnittelun tehdään osana
Ihmisten tehtävät tuotannonohjauksessa muodostuvat erilaisista suunnittelutehtävistä (ks. edellinen luku Vollmannin malli), joista tässä tutkimuksessa on funktioina mukana myynnin suunnittelu ja valutuotteen suunnittelu.
Keskeisiä toiminnan paikkoja ovat tehtävien väliset alueet, rajapinnat ja solmukohdat, joissa välitetään tuotannonohjaukseen liittyvää tietoa ja tehdään päätöksiä. Ihmisten toiminnalla yhdistetään ja silloitetaan erilaisia suunnittelun hierarkkisia ja vertikaalisia tasoja.
Tuotannonohjauksen perustehtävänä on laatia ja ylläpitää aikatauluja, joiden avulla tuotteita ohjataan tuottamisen prosesseissa myyntitapahtumasta asiakkaalle toimitettavaksi tuotteeksi. Toimintaa tuotannonohjauksen kompleksisessa toimintaympäristössä on tutkittu eri näkökulmista. Tuotantotaloudellisessa kirjallisuudessa aikataulutusta on pidetty luonteeltaan optimointina ja priorisointina, joissa käytetään apuna tuotannonohjausjärjestelmissä olevaa dataa (esim. Jackson, S. et al. viittaa Baker 1974). Tämän ajattelutavan pohjalta on kehitetty erilaisia päätöksentekomalleja tai simulointiohjelmia käytettäväksi arkipäivän tilanteissa. Tällaiset mallit ovat kuitenkin osoittautuneet liian jäykiksi ja staattisiksi kuvaamaan todellisia tilanteita. (Stoop & Viers 1996). Psykologisissa tutkimuksissa on rajoituttu ihmisen ja tiedonhallinnan väliseen suhteeseen: on oletettu implisiittisesti, että ihmisen toiminta tuotannonohjauksen aikatauluttamisessa on ainoastaan kognitiivista ja muodostuu sarjasta peräkkäisiä päätöksiä työjonojen muodostamisessa.
Käytäntölähtöinen tutkimus havainnollistaa ja osoittaa puhtaasti tietoteknisiin ratkaisuihin perustuvan näkökulman rajoittuneisuuden. (Jackson et al. viittaa Dessouky, Moray and Kijowski 1995). Tuotannonohjaajan arkikäytäntöjen tutkimus on näyttänyt, miten tuotannonohjaajien rooliin kuuluu käytännössä olla selvillä kaikesta, mitä tuotannossa tapahtuu: he tarkkailevat tuotantoa, käyttävät toimintaympäristössä olevia kaikkia mahdollisia lähteitä, ja neuvottelevat käytännön ratkaisuissa kompromisseja tehden tuotannonohjauksen eri intressejä edustavien toimijoiden välillä.
Tuotannonohjauksen kaksi käytännön tyyppiä on suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen. Suunnittelu perustuu usein yhteistoimintaan, mutta sen fyysisenä muotona on tietojärjestelmässä oleva data. Suunnittelua tehdään ja ylläpidetään virtuaalisesti tuotannonohjauksen tietojärjestelmissä. Suunnitelman toteuttaminen tapahtuu taas erilaisissa konkreettisissa tilanteissa tuotannossa. Jotkut tutkijat ovat halunneet tehdä eron suunnittelun ja aikatauluttamisen välillä. He näkevät, että aikataulutuksen käsite varattaisiin sille toiminnalle ja päätöksenteolle, mikä tapahtuu silloin kun tuotanto on käynnissä´, siis tuotantosuunnitelmien toteuttamisen vaiheessa (Nakamura and Salvendy, 1994). Emme erota tässä tutkimuksessa suunnittelua ja aikataulutusta toistensa vastakohdaksi, vaan näemme tuotannonohjaustoiminnan välineellisenä ja kohteellisena. Suunnittelun kohteena on aikataulun laatiminen ja seuraavassa vaiheessa toimijat toteuttavat kohteena on aikataulun toteuttaminen, aikataulu toimii siis välineenä.
3. Työskentely case-yrityksen kanssa
3.1 Kehittämisen sykli case-yrityksessä
Neuvottelimme case-yrityksen kanssa tutkimus- ja kehittämishankkeen toteuttamisesta. Yrityksellä ei ollut aiempaa kokemusta työyhteisön kehittämisprosesseista. Lähtökohtana oli yhden kehittämisen syklin toteuttaminen. Kehittämisen sykliin kuuluisi yhteistyössä organisaation toimijoiden kanssa aineiston kerääminen yhteistoiminnan käytännöistä tuotannonohjauksessa. Tämän jälkeen tutkijat ’palauttavat’ eli kertovat, millaisena he näkevät yhteistoiminnan tuotannonohjuksessa valimossa. Tämän jälkeen voitaisiin yhdessä pohtia kehittämisen mahdollisuuksia.
Kuvassa on esitettynä tutkijoiden työskentelyprosessi. Työskentelyprosessin eri vaiheista sovittiin tuotannonohjauksen päällikön ja tiimin kanssa.
Yhteistoimintaa tuotannonohjauksessa tutkittiin dialogisilla keskusteluilla, työnjohtajien havainnoivalla seuraamisella, palaverien seurannalla sekä tutkijoiden suorittamilla haastatteluilla. Haastateltavina olivat projektipäällikkö, valmistuspäälliköt sekä työntekijöiden ryhmät kaavauksesta, sulatosta ja loppuvaiheesta.
Käytimme tutkimuksen kohteena kahta esimerkkituotetta. Ne edustivat kahta erilaista tyypillistä valimon tuotetta, kulutusosaleukaa ja siipivalua.
Kerättyä materiaalia käsiteltiin kahdessa työpajassa, työnjohtajien ja tuotannonohjaustiimin pajoissa. Palauttamistilaisuudessa tulkittiin yhdessä havaittuja ilmiöitä ja annettiin niille merkityksiä tuotannonohjauksen näkökulmasta.
.
3.2 Kaksi erilaista tuotetta tuotannonohjauksen kohteena
Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta erilaista tuotetta, joista toinen edusti asiakaskohtaista vaativaa valukappaletta ja toinen piensarjavalmistettua nk. kulutusosaa.
Kulutusosaleuka Kulutusosaleuka on yleisin valimolta valmistuva komponentti. Niitä valmistuu vuodessa useampia tuhansia, esimerkiksi vuonna 2008 niitä valmistui noin 4000 kappaletta. Niiden tuotanto menee saman konsernin omaan käyttöön murskaintuotantoon tai jo myytyjen murskaimien varaosiksi/kulutusosiksi. Kulutusosaleukoja on valmistettu valimolla vuosikymmeniä ja kymmeniä tuhansia kappaleita. Niitä on yli sata erilaista mallia, joista noin kolmekymmentä on aktiivisesti valmistuksessa. Aktiivisessa tuotannossa olevat menevät pääasiassa suoraan uusiin kivimurskaimiin, joita saman konsernin yritys valmistaa. Kivimurskaintuotanto sijaitsee samalla tontilla teräsvalimon kanssa. Harvemmin valmistettavat mallit ovat puolestaan vanhojen jo tuotannosta poistuneiden mallien varaosia. Kulutusosien paino vaihtelee muutaman sadan kilon ja noin kolmen tonnin välillä. Niiden läpimenoaika on keskimäärin 3,5 viikkoa.
Kulutusosaleuan on kerrottu olevan kaikin puolin vakiotuote. Se Kulutusosaleukoja varten ei myöskään tarvita työohjeita, sillä niiden valmistaminen on niin rutinoitunutta ja tuote on muutenkin helppo valmistaa.
Myynnin ja valusuunnittelun kannalta kulutusosaleuka ei varsinaisesti aiheuta mitään toimia. Niiden tilaukset eivät mene valimon myynnin kautta, vaan tuotannonsuunnittelu ottaa tilaukset vastaan kotiinkutsu-periaatteella. Valusuunnittelua ei myöskään enää tässä vaiheessa tarvita, sillä se on työnsä tehnyt jo silloin, kun kyseisiä tuotteita on alettu valmistamaan. Nyt tuotanto pystytään aloittamaan suoraan aiempien suunnitelmien mukaan.
Vesivoimalaitosturbiinin siipivalu Vesivoimalaitosturbiinin siipivalu on suurikokoinen ja paljon suunnittelua vaativa tuote. Se kuuluu hydrovaluihin, johon kuuluu siipien lisäksi myös esimerkiksi napoja ja renkaita. Siipivaluja tehdään vuosittain useita kymmeniä, niitä valmistuu noin yksi viikossa. Niiden lukumäärät kuitenkin vaihtelevat saatujen kauppojen mukaan. Pienikokoisissa siivissä on vähemmän työtä, mutta kappalemäärät ovat yleensä suurempia. Isompia siipiä tilataan usein pienempiä määriä, mutta niissä taas työmäärä on paljon suurempi. Hydrovalut poikkeavat valimon muusta tuotannosta myös siten, että ne ovat ainoa tuoteryhmä, jolle on määritelty projektipäällikkö.
Vesivoimalaitosturbiinin siipivalut voidaan haluttaessa ryhmitellä niiden tulevan käyttötarkoituksen, eli voimalaitoksessa käytettävän turbiiniteknologian mukaan. Näistä ovat esimerkkejä kaplan-, francis- ja pelton-turbiinit. Siipivalut ovat kuitenkin lähes aina uniikkeja. Vaikka samantapaisia siipiä olisi tehty aiemmin, suunnitellaan jokainen siipi aina vähintään osittain uudelleen. Siipivaluja tehdään yleensä pienissä, muutaman kappaleen sarjoissa.
4. ” Yhteisöllinen tuotannonohjaus kahden tuotteen kohdalla”
Tuotannonohjaus ilmenee tuotannossa aikataulutuksena: tuotannon eri vaiheille laaditaan työjärjestys eli aikataulu. Viikoittaiset tuotannonohjaustilanteet muodostuvat kompleksisiksi. Valamisessa tuotteen läpimenoajat ovat pitkiä, joten valmistuksessa on samanaikaisesti paljon tuotteita. Valukappaleen tuottamiseen liittyy valmistusprosessina epävarmuustekijöitä, joista syistä valmistusvaiheiden hallinta tapahtuu päivittäiset tilanteet huomioiden. Tuotannonohjauksen käytännöllisen kohteen, aikataulun laadinnassa tarvitaan sekä horisontaalista että vertikaalista yhteistyötä.
4.1 Aikataulun suunnittelu ja sen toteuttaminen tuotannonohjauksessa
Tuotannonohjauksen logiikassa voidaan erottaa kaksi erilaista ajattelutapaa. Toinen liittyy lähtökohtaan, että laadittua aikataulua on voitava toteuttaa suunnitellussa muodossa. Aikataulusta poikkeamia arvioidaan tuotannon tunnuslukuina valmistuksen epäonnistumisina. Toinen ajattelutapa pitää suunnittelun ja valmistuksen prosessin suhdetta jatkuvasti muuttuvana, johon ihmiset vaikuttavat toiminnallaan eri tilanteissa. Edellinen ajattelutapa liittyy sellaiseen massatuotantoon tai sarjatuotantoon, jossa valmistusprosessi on teknologisesti, materiaalihallinnollisesti ja organisatorisesti hallittavissa. Jälkimmäisen ajattelutavan lähtökohtana on kokemus siitä, että tuotteen ja sen valmistusprosessin teknologisista ominaisuuksista johtuen toimintaa ei voida ennakoida ja hallita aikataulun edellyttämällä tarkkuudella laajamittaisessa tuotannossa. Kumpaakin em. ajattelutapaan sisältyy lähtökohtaisesti erilainen näkökanta siihen, ketkä osallistuvat tai tulisi osallistua tuotannonohjaukseen, millainen merkitys tietoteknisillä välineillä on tuotannonohjauksessa sekä millainen organisaatio tuotannonohjaukseen on rakennettu. Hyödynnämme näitä kahta tuotannonohjauksen aikataulutukseen liittyvää ajattelutapaa projektin tulosten tarkastelussa.
Tuotannonohjaukseen osallistuvat eri tehtävissä ja rooleissa lähes kaikki operatiivisen organisaation toimijat. Tarkastelukulmamme on, miten kukin osallistuu tuotannon ohjauksessa suunnitellun aikataulun toteuttamiseen osana omaa arkitoimintaa.
Kuva. Yhteistoiminnan käytäntöjen muodostuminen tuotannonohjauksessa.
4.2 Erilaiset valukappaleet edellyttävät erilaista ohjausta
4.3 Yhteistoiminnan vakiintuneita käytäntöjä työvaiheiden aikataulutuksessa
4.4. Arkipäivän yhteistoiminnan käytäntöjä
Työnjohtajan työ tuotannonohjauksessa
Kaavauksen ja sulattamon koordinoivaa yhteistyötä
Loppupään työnjohtajan ja kaavauksen yhteistyö
5. Yhteisölliseen tuotannonohjaukseen
Lähteitä: Hakkarainen, Kai 2000.Oppiminen osallistumisen prosessina. Helsinki: Aikuiskasvatus, 20, 84-98. Crawford, S., MacCarthy, B.L., Wilson, J.R., Vernon, C. (1999). Investigating the Work of Industrial Schedulers through Field Study. Cognition, Technology & Work, 1: 63-77. Fransoo, J., Wäfler, T. and Wilson, J.R. (2011) Introduction in the book: Fransoo, J., Wäfler, T. and Wilson, J.R. (Eds.) Behavioral Operations in Planning and Scheduling. Springer.
Gasser, R., Fischer, K., Wäfler, T. (2011). Decision Making in Planning and Scheduling: A Field Study of Planning Behaviour. In: Fransoo, J.C., Wäfler, T., Wilson, J.R. (eds.), Behavioral Operations in Planning and Scheduling. Berlin: Springer-Verlag, 11-30.
Jackson, S., Wilson, J.R., MacCarthy, B.L ( 2004). A new model of Scheduling in Manufacturing: Tasks, Roles, and Monitoring. The Journal of Human Factors and Ergonomics Society, 46: 533-550.
Klaus, H., Roseman, M., Gable, G. G. (2000). What is ERP? Information Systems Frontiers 2(2): 141 – 162.
Lehtonen, J., Kalliola, S. (eds). 2008. Dialogue in working life research and development in Finland. Frankfurt am Main: Peter Lang.
Moscoso, Ph., Fransoo, J., Fischer, D, and Wäfler, T. (2011) The planning Bullwhip: A Complex Dynamic Phenomenon in Hierarchical Systems. In the book: Fransoo, J., Wäfler, T. and Wilson, J.R. (Eds.) Behavioral Operations in Planning and Scheduling. Springer.
Norros, L., Kuutti, K., Rämä, P. ja Alakärppä, I (2007) Ekologisen suunnittelukonseptin kehittäminen (in English: Development of an ecological design concept), In the book: Kaasinen, E., Norros, L. (2007) Älykkäiden ympäristöjen suunnittelu (in English: Design of Intelligent environment – towards to an ecological system thinking). Teknologia teollisuus. Tammer.paino Oy. Tampere.
Wenger, E. (1998) Communities of practice. Learning, meaning and identity. Cambridge University Press.
Case-tutkimuksen kontekstin kuvaus ja relevantti kirjallisuus (vrt. johdanto: miten case sijoittuu kokonaisuuteen)
- ERP jne tyyppisten tuotannonohjausjärjestelmän rajat työvälineinä - ihmisten toiminta tuotannonohjausjärjestelmissä - valutuotannon erityispiirteet
Metodit - toimintatutkimus-tyyppinen työskentelytapa - dialogiset haastattelut - varjostava seuranta
Tulokset: - esimerkki hajautetusta tuotannonohjauksesta - virtuaalisen suunnitelman ja tilanteisen toiminnan välinen suhde - yhteistoimintaa tarvitaan virtuaalisen suunnitelman ja tilanteisen toiminnan välisen kuilun hallintaan - tuotannonohjauksen tilanteisesti syntyvät tehtävät ohjaavat operatiivisen toiminnan tehtävien ja roolien muodostusta ja - organisaatiokäytäntöjen muotoutumista - tuotannonohjauksen tehtävän ja roolin uudelleen rakentaminen